Yleistä asumistukea maksetaan ylisuuriin ja ylikalliisiin asuntoihin. Näin uutisoi Helsingin Sanomat vuoden alussa (3.1.11). Otsikko vahvisti asumistukea koskevia ennakkoluuloja ja väärinkäsityksiä – ikään kuin tuet olisivat korkeiden vuokrien syynä. Totuus on tietysti päinvastainen.
Asia on kuitenkin tärkeä, koska juuri nyt yksin asuvien – ja myös työssäkäyvien – köyhien tilanne uhkaa heikentyä dramaattisesti.
Köyhimmilläkin on viidenneksen omavastuu asumiskuluista, mikä lisää toimeentulotuen tarvetta. Suurempi ongelma on kuitenkin se, ettei tuki ulotu enää kohtuukokoisiin ja -hintaisiin asuntoihin. Ankarat normit sanelevat sen, että tukea maksetaan ”ylisuuriin” ja ”ylikalliisiin” asuntoihin.
Todellisuudessa asumistuen saajat asuvat ahtaasti ja halvalla. Kaikkein pienituloisimmilla asumisen puutteita paikataan toimeentulotuella. Kela ja sosiaalivirasto tulkitsevat eri tavalla sitä, mikä on kohtuullista asumista: toimeentulotukea myönnetään suurempiin ja kalliimpiin asuntoihin kuin asumistukea. Tämäkin kertoo siitä, että normit ovat pielessä.
Toimeentulotuessa kyse ei ole pienistä summista. Esimerkiksi Helsinki käytti vuonna 2009 asumiskuluihin noin 25 miljoonaa euroa toimeentulotukea. Toimeentulotuki nosti asumistukea viidenneksellä. Tämä on tuen saajaa kohden noin reilut 50 euroa kuukaudessa.
Tähän mennessä valtio on maksanut puolet ”perustoimeentulotuesta”, johon luetaan myös toimeentulotuesta maksetut asumiskustannukset. Sosiaaliturvan uudistamista pohtinut Sata-komitea esitti, ettei näin olisi enää jatkossa eli, että kunnat vastaisivat itse kokonaan asumiskustannuksiin käyttämistään rahoista.
Valtiovarainministeriö haluaa saada mahdollisimman monet asumistuen saajat kuntien ja yleishyödyllisten yhteisöiden vuokra-asuntoihin ja pois vapailta vuokramarkkinoilta. Kun valtio ei enää maksaisi osuuttaan kohtuullisiin asumiskustannuksiin myönnettävästä toimeentulotuesta, kunnille syntyisi voimakas kannuste ohjata nämä kaikkein köyhimmät sosiaalisiin vuokra-asuntoihin.
Käytännössä tämä tarkoittaa vuokra-slummien ruokkimista. Valtiovarainministeriö levittäisi näin eriarvoisuutta entistä rajummin myös asumiseen. Samalla pääkaupunkiseudun kunnista ja ehkä muistakin suuremmista kaupungeista ajettaisiin ulos pienituloiset palkansaajat, jotka eivät enää voisi saada edullisempia kaupunkien vuokra-asuntoja ja joilla ei olisi vaaraa hankkia asuntoa vapailta markkinoilta.
Sata-komitean esitys uudesta yksinkertaisemmasta asumistuesta suuntaa tukea aikaisempaa enemmän lapsiperheille eli yksin asuvien tuet pienenevät. Kuitenkin esimerkiksi Helsingissä lähes neljä viidestä asumiskustannuksiin toimeentulotukea saavasta asuu yksin. Lisäksi nämä henkilöt asuvat tällä hetkellä muita kotitalouksia useammin vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa. Valtiovarainministeriö pakottaisi siis slummien asukkaiksi yksin asuvia köyhiä.
Asumistuki kannattaisi jatkossa porrastaa siten, ettei kaikkein köyhimmillä olisi omavastuuta. Tämä vähentäisi toimeentulotuen tarvetta. Myös perusturvaa olisi nostettava. Lisäksi asumistuen omavastuu kannattaisi ilmoittaa tuloihin sidottuna prosenttina. Tämä estäisi myös tukien valumista vuokriin.
Itse näkisin asian niin, että asumistuki edustaa varsinaista normia. Pidän joka tapauksessa hyvänä, että toimeentulotukena on mahdollista myöntää enemmän. Toimeentulotuen tehtävänä on käsitykseni mukaan nimenomaan paikata tukijärjestelmän aukkoja. On tietysti hieman outoa, että kyseiset aukot on alun alkaen rakennettu tukijärjestelmään.
VastaaPoistaKannatan ajatusta omavastuun poistamisesta köyhimpien osalta. Tällä on tietysti pyritty sääntelemään sitä, minkä hintaisiin vuokra-asuntoihin tuensaajat ohjautuvat. En usko, että tämänkaltaiset teknisyydet kuitenkaan käytännössä vaikuttavat tuensaajien asumisvalintoihin.