”Pikavippejä” tarvitaan

- Pikalainalla hymy takaisin!
- Pikavippi pelasti hyvät hylätyt suunnitelmat
- Pikavippi linkoaa pyykin puhtaaksi

Otsikot on kerätty osoitteesta http://www.fiksulaina.fi/blogi/, Seinäjoella sijaitsevan Fiksulaina-nimisen pikavippiyhtiön blogista. Kirjoitukset saavat epäilemään, kerrotaanko julkisuudessa totuus pikavipeistä. Kirjoittajilla on yksinomaan myönteisiä kokemuksia.

Eduskunnassa Kokoomuksen herättämä aloite pikavippien kieltämisestä on saanut lainoja tarjoavat yritykset aggressiiviseen vastakampanjaan. Pikavippifirmojen muodostama Suomen Pienlainayhdistys pyrkii osoittamaan muun muassa, etteivät pikavipit aiheuta maksuhäiriöitä, ettei rahoja käytetä juhlimiseen ja ettei vippejä myönnetä haavoittuvassa asemassa oleville.

Olen itse vastustanut pikavippejä siitä saakka, kun niitä alettiin tarjota Suomessa vuonna 2005. Nyt olen kuitenkin tullut toisiin ajatuksiin pikavippien “kieltämisestä”. Kannatan kyllä lakialoitetta, joka ei sallisi enää vakuudettomien pienluottojen myöntämistä.

Tänä vuonna myönnetään ainakin miljoona pikavippiä. Olisi tyhmää väittää, että tarve pikavipille olisi vain vippifirmojen aggressiivisen markkinoinnin tulosta. Pikavippejä otetaan, koska köyhillä on niille tarvetta. Pulmana on vain se, että väärät tahot ovat tyydyttämässä tarvetta.

Hyvässä asemassa olevat suomalaiset maksavat lainastaan vain muutaman prosenttiyksikön koron – ja parhaassa tapauksessa voivat vähentää siitäkin osan verotuksessa. Heidän lainoistaan ei välttämättä peritä lainkaan kuluja. Heille myönnetään vakuutuksia mahdollisten maksuvaikeuksien varalle.

Jos vaikeudet iskevät, eikä vakuutusta ole, pankit ovat yleensä pitkämielisiä eivätkä ole välittömästi irtisanomassa luottoja. Pieniä lainoja hyvässä asemassa eivät tarvitse, koska heillä on luottokorttinsa – tai ystävänsä, lapsensa tai vanhempansa joilta voi ottaa pikavippiä.

Taloudellisesti ja sosiaalisesti köyhät ihmiset, ilman säännöllisiä tuloja tai vakuutuksia olevat joutuvat turvautumaan kaupallisiin pikavippeihin. Lainojen korot ovat pahimmillaan 10 000 prosenttia. Maksamattomat luotot joutuvat pikavauhtia perintään. Vain muutaman satasen vuoksi nuoret ihmiset saavat maksuhäiriömerkinnän, lannistuvat ja syrjäytyvät. Kun asiakas on todettu täysin maksukyvyttömäksi, pikavippifirma alkaa saalistaa toista asiakasta harhaanjohtavalla markkinoinnilla.

Pikavippejä ottavat kaikkein heikoimmassa tilanteessa olevat lainanottajat. Tämä ryhmä on erinomainen asiakaskunta myös perintäyhtiöille. Ne veloittavat valtavia kuluja lähes olemattomasta työstä.

Mitä Suomesta kertoo se, että tässä maassa kannattavinta liiketoimintaa on järjettömien korkojen periminen hädänalaisilta ja näiden lainahaiden saatavien perintä?

Nykyisen pikaluottotoiminnan kieltäminen on välttämätöntä, ettei harvojen ahneus enää aiheuttaisi niin monille kärsimyksiä. Mutta jotain tarvitaan tilalle. Luontevinta olisi laajentaa ja kehittää kuntien sosiaalista luototusta. Jos tämä ei onnistu, muitakin vaihtoehtoja on tarjolla. Esa Kauppila Rovaniemeltä ehdotti vuosi sitten, että pikavippien myöntämisestä tehtäisiin Raha-automaattiyhdistyksen tai sen kaltaisen tahon monopoli.

(Julkaistu kolumnina Motiivi-lehdessä 13/2011)

Joulukertomus

Nuori nainen oli muuttanut eräänä syksynä uuteen kaupunkiin poikaystävänsä asuntoon sydän täynnä rakkautta ja unelmia.

Naisen unelmat alkoivat sortua jo ensimmäisenä iltana. Riidat olivat toistuvia: Viikko aina täydellistä rakkautta ja toinen viikko tuskaa, itkua, ahdistusta ja pelkoa.

Mustasukkainen poikaystävä osoitti jatkuvalla kontrollilla, että yhteinen koti oli vankila, jossa kirjoittaja oli häkkilintu. Asunnossa käytiin yöllisiä keskusteluja siitä, kuinka huono nainen oli. Kun nainen ei osannut vastata poikaystävän loputtomiin kysymyksiin huonoudestaan, poikaystävä kävi väkivaltaiseksi.

Nainen odotti, että tilitykset loppuisivat ja onni jatkuisi: rakkaushan kestää kaiken ja siinähän kuuluu vähän kärsiä.

Eräänä yönä nainen heräsi siihen, että häntä lyötiin kasvoihin ja hänen nenästään alkoi vuotaa verta. Kipu kesti viikkoja, mutta nainen ei uskaltanut mennä lääkäriin, koska poikaystävä oli koko ajan hänen mukanaan.

Yölliset riidat muuttuivat jatkuviksi. Tilanne helpottui hetkeksi sen jälkeen, kun ovella kävi poliisi, mutta loputtomat kysymykset huonoudesta ja niitä seuranneet iskut alkoivat pian uudelleen.

Poliisi tuli jälleen asunnolle. Miespoliisi haastatteli naista.

Nainen kertoi myöhemmin:
- En voinut myöntää mitä poikaystäväni teki minulle, vaikka kuinka olisin halunnut. Poliisi sanoi, että kriisikeskus ottaa yhteyttä seuraavalla viikolla. En saanut koskaan puhelua. Poikaystäväni oli hajottanut puhelimeni enkä saanut uutta.

Naista hävetti mennä töihin mustelmia kasvoissaan. Hän valehteli lyöneensä päänsä oveen.

Eräänä viikonloppuna nainen yritti paeta yöllä asunnosta mutta epäonnistui. Seurasi äänekäs ja pitkä riita. Naapurit kävivät yön ja aamun aikana useita kertoja asunnon ovella. Mies ei avannut ovea.

Lopulta eräs vanhempi naapurin nainen painoi ovikelloa huutaen, ettei lähde ennen kuin ovi aukeaa.

Mies ajoi tyttöystävänsä keittiöön ja avasi oven.

Tyttöystävä kertoi:
- Nainen seisoi siinä ja sanoi, että tämän on nyt loputtava. Olemme kestäneet tätä tarpeeksemme. Olemme tehneet kaikkemme mutta tämä ei lopu. Nainen sanoi, että nyt naisystäväsi lähtee tästä asunnosta pois eikä palaa tänne enää koskaan. Naistasi et ole ansainnut! Nainen pyysi minut pois keittiöstä jolloin juoksin hänen hellään syliinsä. Itkin shokissa ja hän vei minut pois.

Naapuri vei nuoren naisen asuntoonsa, jossa istui rappukäytävän naapurustoa. Kaikki tulivat halaamaan häntä: "Voi kuinka he itkivät puolestani ja sanoivat kuinka kaunis prinsessa olen!"