”Pikavippejä” tarvitaan

- Pikalainalla hymy takaisin!
- Pikavippi pelasti hyvät hylätyt suunnitelmat
- Pikavippi linkoaa pyykin puhtaaksi

Otsikot on kerätty osoitteesta http://www.fiksulaina.fi/blogi/, Seinäjoella sijaitsevan Fiksulaina-nimisen pikavippiyhtiön blogista. Kirjoitukset saavat epäilemään, kerrotaanko julkisuudessa totuus pikavipeistä. Kirjoittajilla on yksinomaan myönteisiä kokemuksia.

Eduskunnassa Kokoomuksen herättämä aloite pikavippien kieltämisestä on saanut lainoja tarjoavat yritykset aggressiiviseen vastakampanjaan. Pikavippifirmojen muodostama Suomen Pienlainayhdistys pyrkii osoittamaan muun muassa, etteivät pikavipit aiheuta maksuhäiriöitä, ettei rahoja käytetä juhlimiseen ja ettei vippejä myönnetä haavoittuvassa asemassa oleville.

Olen itse vastustanut pikavippejä siitä saakka, kun niitä alettiin tarjota Suomessa vuonna 2005. Nyt olen kuitenkin tullut toisiin ajatuksiin pikavippien “kieltämisestä”. Kannatan kyllä lakialoitetta, joka ei sallisi enää vakuudettomien pienluottojen myöntämistä.

Tänä vuonna myönnetään ainakin miljoona pikavippiä. Olisi tyhmää väittää, että tarve pikavipille olisi vain vippifirmojen aggressiivisen markkinoinnin tulosta. Pikavippejä otetaan, koska köyhillä on niille tarvetta. Pulmana on vain se, että väärät tahot ovat tyydyttämässä tarvetta.

Hyvässä asemassa olevat suomalaiset maksavat lainastaan vain muutaman prosenttiyksikön koron – ja parhaassa tapauksessa voivat vähentää siitäkin osan verotuksessa. Heidän lainoistaan ei välttämättä peritä lainkaan kuluja. Heille myönnetään vakuutuksia mahdollisten maksuvaikeuksien varalle.

Jos vaikeudet iskevät, eikä vakuutusta ole, pankit ovat yleensä pitkämielisiä eivätkä ole välittömästi irtisanomassa luottoja. Pieniä lainoja hyvässä asemassa eivät tarvitse, koska heillä on luottokorttinsa – tai ystävänsä, lapsensa tai vanhempansa joilta voi ottaa pikavippiä.

Taloudellisesti ja sosiaalisesti köyhät ihmiset, ilman säännöllisiä tuloja tai vakuutuksia olevat joutuvat turvautumaan kaupallisiin pikavippeihin. Lainojen korot ovat pahimmillaan 10 000 prosenttia. Maksamattomat luotot joutuvat pikavauhtia perintään. Vain muutaman satasen vuoksi nuoret ihmiset saavat maksuhäiriömerkinnän, lannistuvat ja syrjäytyvät. Kun asiakas on todettu täysin maksukyvyttömäksi, pikavippifirma alkaa saalistaa toista asiakasta harhaanjohtavalla markkinoinnilla.

Pikavippejä ottavat kaikkein heikoimmassa tilanteessa olevat lainanottajat. Tämä ryhmä on erinomainen asiakaskunta myös perintäyhtiöille. Ne veloittavat valtavia kuluja lähes olemattomasta työstä.

Mitä Suomesta kertoo se, että tässä maassa kannattavinta liiketoimintaa on järjettömien korkojen periminen hädänalaisilta ja näiden lainahaiden saatavien perintä?

Nykyisen pikaluottotoiminnan kieltäminen on välttämätöntä, ettei harvojen ahneus enää aiheuttaisi niin monille kärsimyksiä. Mutta jotain tarvitaan tilalle. Luontevinta olisi laajentaa ja kehittää kuntien sosiaalista luototusta. Jos tämä ei onnistu, muitakin vaihtoehtoja on tarjolla. Esa Kauppila Rovaniemeltä ehdotti vuosi sitten, että pikavippien myöntämisestä tehtäisiin Raha-automaattiyhdistyksen tai sen kaltaisen tahon monopoli.

(Julkaistu kolumnina Motiivi-lehdessä 13/2011)