Kauhea tarveharkinta

Sain keskiviikkona kansalaiskirjeen. Eräs nainen kertoi ystävistäperheestään, joka oli seurannut 20 vuotta. Lyhyesti sanottuna kyse oli siitä, että äidin työhön meno oli syönyt lähes kokonaan isän työmarkkinatuen. Se oli aiheuttanut monenlaista hätää perheessä: rahapulaa, masennusta, riitoja. Kirjoittaja ihmetteli, miksi Suomessa on yhä tämä kauhea systeemi. Tarina oli aivan sama kuin Reko Lundánin koskettavassa näytelmässä Tarpeettomia ihmisiä (2003). 

Sata-komitea päättikin ehdottaa puolison tulojen tarveharkinnan poistamista. Perusteita poistamiselle on monta. Niistä tärkein on työnteon kannustavuus. Toisen puolison ansiotulot leikkautuvat lähes kokonaan pois toisen puolison (ja yhteisten) tukien pienentyessä.

Olen tämän jälkeen soitellut (lähinnä juuri kansalaispalautteen rohkausemana) aina silloin tällöin VM:ään kyselläkseni, miten asia etenee. Ei kuulemma etene. Tarveharkinnan poisto ei ilmeisesti sisältynyt edes STM:n omaan  budjettiehdotukseen. 

Katsoin perjantaina Kelan omasta tilastojärjestelmästä Kelastosta tarveharkinnan tilannetta maaliskuun lopussa (nämä ovat tuoreimmat tiedot). Tarveharkinta koski vajaata 6 000 ihmistä. Heistä lähes puolet oli ollut työttömänä oli 500 päivän ajan. Tarveharkinta osuus pahemmin naisiin kuin miehiin, erityisesti ikäryhmissä 25--29 -vuotiaat ja 60--64 -vuotiaat. 

Nyt tarvittaan yhteistä painostusta siihen, että budjettiriihessä vietäisiin läpi tarveharkinnan poisto! Myös VM:ssä on kyllä ymmärrystä sille, että köyhimpienkin (etenkin heidän!) työnteon kannustimia on parannettava. 

Eläköön Julian Assange!

Wikileaksin paljastamat yhdysvaltojen joukkojen Afganistanin tapahtumaraportit olivat samaan aikaan ällistyttävä ja luonnollinen vuoto. 

Ällistyttävä siksi, että sodan ensimmäinen uhri on aina totuus. Sotahistoria on sensuurin historiaa. Modernin ajan räikein manipulaatio onnistui Persianlahden sodassa, jonka Yhdysvaltojen armeija sai näyttämään lähes viattomalta videopeliltä. 

Wikileaksin War diary kertoo sodasta niin karusti kuin sotilaat siitä raportoivat. Lähes sensuroimaton kuva on raaka ja mieletön. Selatessani eilen illalla raportteja yömyöhään tunsin kuin olisin katsonut uudelleen The Hurt Lockeria, parhaan elokuvan Oscarin voittanutta kuvausta maavoimien raivaajaryhmästä (EOD-ryhmä, yksi sadoista raporteissa vilisevistä kirjanlyhellemistä) Irakin sodan aikana. 

Massivinen vuoto oli kuitenkin luonnollinen siksi, että moderni tekniikka on tehnyt sellaisen mahdolliseksi. Kukaan ei olisi voinut ennen mikrotietokoneiden aikaa kopioida ja kuljettaa yli 90 000 sivua salaisia asiakirjoja. Pelkästään niiden kuljettaminen olisi vaatinut kuorma-auton! 

Kiitos Julian Assangen perustaman Wikileaks-sivuston vuotaja saa kaksinkertaisen lähdesuojan. Myös tiedotusvälineiden on helpompi julkaista salaisia tietoja, kun vuotoa ei ole tehty suoraan niille itselleen. Assange on saanut jo lukuisia journalismipalkintoja. Lähivuosina hän voi olla ehdokkaana Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi.