Sata-komitea päättikin ehdottaa puolison tulojen tarveharkinnan poistamista. Perusteita poistamiselle on monta. Niistä tärkein on työnteon kannustavuus. Toisen puolison ansiotulot leikkautuvat lähes kokonaan pois toisen puolison (ja yhteisten) tukien pienentyessä.
Olen tämän jälkeen soitellut (lähinnä juuri kansalaispalautteen rohkausemana) aina silloin tällöin VM:ään kyselläkseni, miten asia etenee. Ei kuulemma etene. Tarveharkinnan poisto ei ilmeisesti sisältynyt edes STM:n omaan budjettiehdotukseen.
Katsoin perjantaina Kelan omasta tilastojärjestelmästä Kelastosta tarveharkinnan tilannetta maaliskuun lopussa (nämä ovat tuoreimmat tiedot). Tarveharkinta koski vajaata 6 000 ihmistä. Heistä lähes puolet oli ollut työttömänä oli 500 päivän ajan. Tarveharkinta osuus pahemmin naisiin kuin miehiin, erityisesti ikäryhmissä 25--29 -vuotiaat ja 60--64 -vuotiaat.
Nyt tarvittaan yhteistä painostusta siihen, että budjettiriihessä vietäisiin läpi tarveharkinnan poisto! Myös VM:ssä on kyllä ymmärrystä sille, että köyhimpienkin (etenkin heidän!) työnteon kannustimia on parannettava.
Olin yli 20 v.naimisissa. Mieheni epäsäännöllisen työn vuoksi opinnot jäivätgradua vaille valmiiksi.Taloudellinen tilanne pakotti vastaanottamaan sijaisuuksia.Ammattitutkintoahan ei ollut. Kymmenen avioliittovuoden jälkeen syntyi ensimmäinen lapsi, neljän vuoden päästä toinen. Nuorimman lapsen syntymän jälkeen mies sairastui vakavaan masennukseen ja oli puoli vuotta sairauslomalla. Palasi töihin, mutta tilanne ei helpottanut perheessä, vaan jatkui lähes sietämättömänä. Minä olin synnytyksen jälkeen hyvin uupunut, lapsi sairasteli, mm. keuhkokuume 1kk. vanhana , 7kk. iässä todettu infektioastma,johon hän sai jatkuvan lääkityksen ja maitoallergia. Vanhempi lapsikin oli hyvin vaativa ja hänellä todettiin pitkien vatsakipuselvittelyjen jälkeen allergiaa ja astma ja lopulta tärkein diagnoosi vasta ylä-asteella: aspergerin syndrooma, mikä diagnoosi annettiin samalla lasten isälle.
VastaaPoistaKaikki tämä verotti mahdollisuuksiani opiskeluun ja työntekoon.
Lapset oireilivat niin, että avioero oli ainoa järkevä ratkaisu. Se toteutui virallisesti 06.
Minusta tuli yksinhuoltaja.
Olin saanut Liiton jäsenenä ansiosidonnaista työttömyyskorvausta, mutta putosin tältä korvaukselta pois, enkä pätkätöiden vuoksi enää saanut koottua ansiosidonnaiseen korvaukseen vaadittavia työjaksoja täyteen. Mieheni tulot tietenkin estivät minua saamasta työmarkkinatukea.
Yksinhuoltajana olisin ollut oikeutettu saamaan työmarkkinatukea, mutta olin ollut 10 vuotta työssä, joka oli määritelty: 6t/vko. Oikeastaan tein töitä enemmän, kuin mistä maksettiin. Jos pidin kursseja, joista sain korvauksen, ne korvattiin tuntiperusteella, eivätkä siis kerryttäneet työssäoloa, eivätkä nostaneet viikkotuntimäärää.
Palkkatodistuksen saaminen työstä oli hankalaa ja lopultakaan en saanut kunnollista palkkatodistusta, josta olisi voinut laskea saamaani palkka tietyltä ajalta.
Kun ei ollut kunnollista todistusta, ei voinut hakea päivärahaa Kelalta, eikä liitolta. Kun en ollut hakenut päivärahaa, en voinut saada toimeentulotukea. Olimme omistaneet mieheni kanssa ok-talon puoliksi ja sosku neuvoi käyttämään sitä puolikasta elämiseen.Kun taloa ei vielä oltu myyty, kehotettiin hakemaan lainaa talon puolikasta vastaan... (tiesin, että sekin oli laitonta, mutta tämä sanottiin puhelimessa, ei kirjallisessa päätöksessä)
Osan talorahoista jouduin käyttämään elämiseen, silloin, kun emme muuta apua saaneet. Sosku auttoi jonkun verran, muutta aikoja sinne oli lähes mahdotonta saada ja asioiden selvittäminen oli hankalaa.
Lopulta Kelan kanssa alkoi työmarkkinatuki selvitä. Olin saanut väärää tietoa, eikä kukaan hoitanut asiaani.
Sitten solmin avioliiton 09. Tiesin, mitä tulee tapahtumaan! Menetin taas työmarkkinatuen! Nyt siis mieheni joutuu elättämään osaksi kaksi lastani! Minullahan ei ole tuloja. Vanhempi lapsistani menetti juuri lapsilisän ja opiskelee lukiossa. Nykyisen mieheni tulot vaikuttavat lapseni opintotukeen. Onneksi nykyisen mieheni tytär on jo aikuinen ja hänellä on oma perhe, vaikka murheensa heilläkin.
Lasteni isä maksaa kyllä elatusmaksun. Kaikkeen se ei riitä. Isä ei esim. tapaa lapsiaan sovitusti: 1xkk ja puolet lomista. Hän tapaa noin 3-4 x vuodessa muutaman tunnin kerrallaan. Näin menetellen hän säästää melkoisen summan, kun hänen ei tarvitse ylläpitää lapsiaan lainkaan. ( 12 kertaa 2,5 vrk ja vuosiloma noin 3vk ja muut lomat lisäksi... Polkupyörien, urheiluvälineiden ym. hankinnat ovat kalliita.
Hänkin on uudestaan avioitunut. Hänen vaimonsa tulot eivät vaikuta mihinkään, eikä hänen tarvitse osallistua mihinkään.
Mutta itse asia:
Se, että puolison tulot vievät pois työmarkkinatuen, on hyvin nöyryyttävä.
Se köyhdyttää perheet, niinkuin on jo todettu. Se eriarvoistaa puolisot. Se saattaa työttömän aivan alistetttuun asemaan ja estää avio/avoliittoja. Edistää tietenkin kyttäystä ja väärinkäytösten mahdollisuutta.
Mielestäni jokaisen suomalaisen oikeus on voida solmia parisuhde ja mennä naimisiin. Tämä työmarkkinatuen poisto on rangaistus!!!
Mikä on tämän vaikutus eläkkeisiin, sitä en ole jaksanut selvittää?