Maahanmuuttajista on tulossa kevään vaalikeskustelun repivin teema. Vastakkain ovat muukalaiskammoa lietsovat perussuomalaiset ja avoimuutta puolustavat vihreät. Kolme suurinta puoluetta tempoilevat välimaastossa.
Mistä johtuu, että maamuuttajista puhutaan juuri nyt? Turvapaikanhakijoiden määrä nousi reilusti vuoden 2007 pohjalukemista vuonna 2008 ja viime vuonnakin mutta on jälleen kääntynyt laskuun. Globalisaatio ja ihmisten vapaa liikkuminen ovat toki takaisesti lisänneet kansainvälisyyttä Suomessa, mutta tämänkään tuskin on yksin syy kiristyneeseen maahanmuuttokeskusteluun.
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Super teetätti TNS Gallupilla kesäkuussa kyselyn, jossa kartoitettiin suomalaisten mielipiteitä syrjäytymisestä. Siihen vastasi reilut 1 100 suomalaista. Tulokset kertovat perussuomalaisten kannattajien eroavan kahdessa kohdassa ratkaisevalla tavalla niistä, jotka ilmoittivat kannattavansa muita puolueita.
Selvästi yli puolet (56%) perussuomalaisten kannattajista kertoi olevansa huolissaan taloudellisesta toimeentulostaan. Keskustan, kokoomuksen ja vihreiden kannattajista tämä huolestutti noin kolmasosaa, vasemmistoliiton ja SDP:n kannattajista noin 40 prosenttia vastaajista. Perussuomalaisten kannattajat pelkäsivät myös muiden puolueiden kannattajia selvästi useammin sitä, että he itse syrjäytyisivät yhteiskunnasta.
Tulokset kertovat siitä, että perussuomalaisten kannattajat ovat taloudellisesti heikoimmassa asemassa olevia suomalaisia. Huoli omasta toimeentulosta ja syrjäytymisestä kanavoituu muukalaiskammona. Kyse voi olla myös aivan konkreettisesti reviirikilpailusta. Heikoimmassa asemassa olevat maahanmuuttajat kilpailevat perussuomalaisten kannattajien kanssa samoista koulutus- ja työpaikoista sekä asunnoista.
Sama asetelma on tuttu monista maista tv-sarjojen, elokuvien, tutkimusten, uutismedian ja omien kokemusten kautta. Ilmiössä ei ole mitään erikoista tai yllättävää. Kyse ei ole maahanmuuttajista, vaan yhteiskunnan eriarvoistumisesta.
Aikaisemmin maahanmuuttajien määrä oli toki vähäisempi, mutta olennaisempaa on se, että köyhyys ja syrjäytyminen olivat marginaalisia ilmiöitä Suomessa. 1990-luvun laman jälkeen tuloerot ovat kasvaneet ennätysmäisen nopeasti. Tämä näkyy suhteellisen köyhyyden lisääntymisenä sekä pitkäaikaistyöttömyyden yleistymisenä. Muukalaisvastaisuutta ruokkii se, ettei työtä riitä kaikille. Köyhät on jätetty kiistelemään rikkaiden muruista.
Superin kysely kertoo, että syrjäytymisuhka on merkittävä yhteiskunnallisen luokkajaon peruste. Kyselyssä selvitettiin nimittäin myös sitä, mitkä olisivat suotavimmat keinoa torjua syrjäytymistä. Omalla kohdallaan syrjäytymistä pelkäävät ja syrjäytyneitä tuntevat pitivät esimerkiksi tuloerojen tasoittamista tärkeämpänä keinoja ehkäistä syrjäytymistä kuin muut vastaajat. He olivat myös selvästi enemmän huolissaan taloudellisesta toimeentulostaan.
Maahanmuuttajavihamielisyys on osin yksi seuraus epäonnistuneesta sosiaalipolitiikasta. Ironista on se, että samat puolueet, jotka ovat rapauttaneet perusturvaa ja lyöneet laimin työllistämistoimia, osoittavat nyt ymmärrystä sille kiukulle ja kaunalle, jota ne ovat politiikallaan itse ruokkineet.
(Julkaistu eri otsikolla kolumnina Vihreä lanka -lehdessä 20.8.2010)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti