Sumuisten vuorten jättiläiset

Vuonna 1905 yhdysvaltalainen poliitikko William Kent ja hänen vaimonsa Elizabeth Kent ostivat maatilkun eräältä kiinteistöyhtiöltä noin 20 kilometriä pohjoiseen San Franciscon kaupungista. Tuolla vaikeakulkuisella alueella kasvoi yhä rannikon punapuita, jotka aikoinaan olivat reunustaneet kapealla sumukaistaleella koko Tyynen valtameren rannikkoa. Metsäteollisuus oli kuitenkin tuhonnut puut liki sukupuuttoon. Kentit halusivat suojella punapuita ja vuoria, joilla ne kasvoivat.

Kolme vuotta myöhemmin presidentti Theodore Roosevelt julisti kansallismonumentiksi, jonka hän halusi nimetä Kentien mukaan. Nämä kuitenkin kieltäytyivät kunniasta ja halusivat nimetä alueen luonnonsuojelija John Muirin mukaan. Siitä tuli Muir Woods National Monument. Tuolla nimellä miljoonat turistit tuntevat tämän uskomattoman luonnonpuiston, josta tuli San Franciscon lähiseudun suosituimpia nähtävyyksiä Golden Gate sillan rakentamiseen jälkeen vuonna 1937.

Metsä vetää hiljaiseksi. Maisema on kuin sadusta. Tyynen valtameren sumut pitävät metsän tasaisen kosteana. Missään en ole nähnyt noin jylhiä puite. Pisimmät ovat yli satametrisiä. Palot ovat runnelleet puita niin, että runkojen sisään voi piiloutua.

Kävin metsässä ensimmäisen kerran vuonna 1993 veljeni kanssa ja muistan ikävöineeni keskimmäistä poikaani, joka oli tuolloin vain muutaman kuukauden ikäinen. Nyt vuoden alussa pääsin uudellen Muir Woodsiin saman pojan kanssa. Nyt syyskuussa olimme pienellä vaelluksella metsässä kahden nuorimman poikani kanssa.

Yksi puiston pysähdyttävimmistä paikoista on jättiläismäisten ympäröimä katedraali, jossa on pieni muistolaatta. Tuolla paikalla San Franciscoon YK:n peruskirjaa laatimaan ja allekirjoittamaan kokoontuneet 50:n maan edustajat viettivät hiljaisen hetken toukokuussa 1945 presidentti Franklin Rooseveltille, joka oli kuollut vain muutamia viikkoja ennen kuin hänen oli määrä avata YK:n perustamiskokous. Ehkä hekin tunsivat itsensä pieniksi tuossa metsässä?

Vanhimmat puut ovat yli tuhat vuotta vanhoja. Ne eivät olleet saavuttaneet edes keski-ikää Kolumbuksen tullessa Amerikkaan. Itse asiassa puut ovat samoja, joita oli jo dinosaurusten aikana. Ne ovat selvinneet kaikesta mitä kymmenien miljoonien vuosien kuluessa on tapahtunut: ilmaston muutoksista, mannerlaattojen liikkeistä, maanjäristyksistä. Ne ovat todistaneet myös ihmislajin syntymän! Punapuiden menestyksen salaisuus on, että ne pystyvät lisääntymään paitsi siementen myös versojen avulla.

William ja Elizabeth Kentin ansiosta voidaan sanoa, että punapuut ovat selvinneet – vaikkakin vain muutamina runkoina aikaisempaan verrattuna – myös ihmislajin kehityksestä.