Kirkkoa on haukuttu monelta suunnalta, muttei sen taloudenpidosta. Seurakunnat ovat hoitanee mallikkaasti kirkollisveroilla kerättyjä varoja niin nousu- kuin laskukausinakin. Yhteisten varojen turvallinen ja tuottava sijoittaminen on ollut kunnia-asia.
Helsingin yhteisen kirkkovaltuuston tuore päätös ostaa Lauttasaaren uudelle kirkkoherralle 900 000 euron arvoinen virka-asunto on erittäin ikävä poikkeus.
Kirkon arvoihin kuuluu kohtuullisuus ja oikeudenmukaisuus. Lauttasaaresta olisi ollut saatavissa puolet halvempia asuntoja. Kyseisen asunnon hankinta oli mitä ilmeisimmin kohtuutonta ylellisyyttä.
Päätös ei ollut myöskään oikeudenmukainen muita yhtymän työntekijöitä kohtaan. Nettikeskusteluissa on aiheellisesti kysytty, saako jokainen Helsingin kirkkoherra itselleen miljoona-asunnon, jos osaa pyytää. On toki tärkeää, että kirkkoherra asuu seurakuntansa alueella, mutta eikö olisi tärkeää, että myös diakoniatyöntekijöillä ja lastenohjaajilla olisi sama mahdollisuus?
Kirkkoherra on itse yrittänyt puolustautua väittämällä, ettei asunnon hankintaan ole käytetty verovaroja. Tämä ei pidä paikkaansa. Rahat ovat seurakuntayhtymässä yhteisiä. Seurakuntayhtymä ei ole tietenkään mikään sijoitusyhtiö, vaan kaikki varat on tarkoitettu vain ja ainoastaan seurakuntayhtymän toimintaan.
Mikäli kirkkoherra on itse osallistunut päätöksen valmisteluun, tämä skandaali on aivan eri luokkaa kuin Helsingin sosiaalijohtajan kalustohankinta. Kirkkoherra maksaa lehtitietojen mukaan asunnostaan vuokraa vain puolet tai ehkä vain kolmasosan markkinavuokrasta. Mikäli verottaja ei puutu järjestelyyn, tämä tarkoittaa 2000, jopa 4000 euron ylimääräistä ”palkankorotusta”.
Tämänkaltaisen oman edun pyynnin ei pitäisi mennä läpi missään julkisessa toiminnassa. Seurakuntayhtymän luottamushenkilöt ovat mitä ilmeisimmin epäonnistuneet tehtävässään valvoa seurakuntalaisten yhteisten varojen tarkoituksenmukaista käyttämistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti