HS-raati kysyi, pitäisikö kirkon luopua vihkioikeudesta. Vastaukseni oli kielteinen seuraavilla perusteilla:
Vihkioikeudesta luopuminen pysäyttäisi tuskallisen hitaan, mutta kuitenkin etenevan prosessin homoliittojen hyväksymiseksi kirkossa. Se olisi kädenojennus konservatiiveille. Sitä paitsi kirkolla ei ole enää monopolia vihkimiseen, vaan kirkkovihkiminen on vaihtoehto siviilivihkimiselle.
Aikaisemmin sisältä ja nyt sivusta katsoen erobuumissa on kyse siitä, että kaavoihin kangistuneen ja kirkon johtoa myöten valitettavan yleisen teologian mahdottomuus vihdoin paljastuu -- kuin keisarin uudet vaatteet -- suurelle yleisölle.
Piispojen on turha puhua ruokaturvasta tai maailman köyhistä tai ylipäätään tavoitella laajempaa kantavuutta, mille tahansa hyvää elämää koskeville kannoilleen, jos he samaan aikaan tosiasiallisesti syrjivät ihmisiä seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Tämä sotii yksinkertaistakin moraalitajua vastaan -- ja vie pohjan kirkon sanoman uskottavuudelta.
Konservatiivit yrittävät väistää keskustelun sanomalla, että kyse on vain pienestä vähemmistöstä ja pienestä kysymyksestä ja että kirkon toiminnan ydin on muualla. Tämä ei ole totta. Kyse on kaikkein tärkeimmästä eli siitä miten Raamattua luetaan: onko se lakikirja vai kertomus armosta ja myötätunnosta.
Erobuumi osoittaa myös, miten jäykkä ja vanhentunut on kirkon hallinto. Homokantaa on pyöritetty jo vuosia erilaisissa toimikunnissa ja työryhmissä. Valmisteluun on käytetty miljoonia euroja kirkollisveroja. Lopputulos on edelleen epävarma. Varmaa on se, että rintamalinjat alkavat nyt jyrkentyä ja taistelu kirkosta koventua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti